Ero sivun ”Rilla” versioiden välillä
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
Niinikään Anna-kirjoihin vahvasti assosioituva <i>Marilla</i> on nimenä 125 naisella, ensimmäinen vuodelta 1949. <i>Marillan</i> kohdalla käyrä näyttää muutenkin samanlaiselta: nimi on yleistynyt 60-70-luvuilla ja on ollut suosituin 2000-luvulla (55 esiintymää). |
Niinikään Anna-kirjoihin vahvasti assosioituva <i>Marilla</i> on nimenä 125 naisella, ensimmäinen vuodelta 1949. <i>Marillan</i> kohdalla käyrä näyttää muutenkin samanlaiselta: nimi on yleistynyt 60-70-luvuilla ja on ollut suosituin 2000-luvulla (55 esiintymää). |
||
Mistähän Montgomery oli <i>Marillan</i> ja <i>Rillan</i> |
Mistähän Montgomery oli <i>Marillan</i> ja <i>Rillan</i> klassikkokirjoihinsa keksinyt? Jotkin lähteet esittävät harvinaisen nimen taustaksi amaryllis-kasvia tai espanjan sanaa 'amarillo' ("keltainen"), toiset yksinkertaisesti <i>Mariaa</i>. <i>Amaryllis</i> kuuluu esiintyneen paimentytön etunimenä jo Vergiliuksella ja Theokrituksella; Suomessa tämännimisiä naisia on ollut 14. |
||
(REA LEHTONEN 10.10.2009) |
(REA LEHTONEN 10.10.2009) |
||
Versio 10. lokakuuta 2009 kello 15.16
Rilla mainitaan useissa etunimikirjoissa lyhykäisesti saksalaisperäiseksi, puroa merkitseväksi nimeksi. Näin kuitenkin unohdetaan ehkä useimpien Suomen Rillojen suuri esikuva, Anna-kirjojen Rilla Blythe. Lucy M. Montgomeryn (1874–1942) suosituissa nuortenromaaneissa Rilla oli Vihervaaran Annan nuorin tytär, oikealta nimeltään Bertha Marilla Annan kasvatusäidin mukaan. Anna-sarjan ensimmäiset kirjat ilmestyivät suomeksi jo 1920-luvulla, mutta viimeinen teos, Kotikunnaan Rilla [Rilla of Ingleside] suomennettiin vasta 1962.
Rillan on saanut Suomessa nimekseen 65 naista. Nimen ensiesiintymät ovat vuosilta 1948 (yksi) ja 1955 (kaksi naista). 2000-lukulaisia kaimoja on peräti 40, joista neljä kuluvalta vuodelta. Yhdistelmänimi Annarilla on kahdeksalla.
Niinikään Anna-kirjoihin vahvasti assosioituva Marilla on nimenä 125 naisella, ensimmäinen vuodelta 1949. Marillan kohdalla käyrä näyttää muutenkin samanlaiselta: nimi on yleistynyt 60-70-luvuilla ja on ollut suosituin 2000-luvulla (55 esiintymää).
Mistähän Montgomery oli Marillan ja Rillan klassikkokirjoihinsa keksinyt? Jotkin lähteet esittävät harvinaisen nimen taustaksi amaryllis-kasvia tai espanjan sanaa 'amarillo' ("keltainen"), toiset yksinkertaisesti Mariaa. Amaryllis kuuluu esiintyneen paimentytön etunimenä jo Vergiliuksella ja Theokrituksella; Suomessa tämännimisiä naisia on ollut 14.
(REA LEHTONEN 10.10.2009)