Mirabella

Mirabella juontuu latinan "ihmeellistä, ihanaa" merkitsevästä adjektiivista 'mirabilis'. Se tulee klassisen latinan sanoista 'mirari' ("ihailla, kunnioittaa, ihmetellä") ja 'mirus' ("ihmeellinen, outo"). Sanojen protoindoeurooppalaiseksi juureksi on rekonstruoitu *smei-.

Mirabel on tiettävästi muodostettu, miehennimeksi, jo keskiajan Ranskassa ja Englannissa ja löydetty uudelleen 1800-luvulla. Joissain tapauksissa nimi Mirabella on kuitenkin tietoisesti muodostettu yhdistelmänä nimistä Mira (< Maria) ja Isabella. Nimi yhdistetään usein virheellisesti myös moneen -bel(la)-päätteiseen nimeen, joissa loppuosa merkitsee "kaunista".

Moni muistaa latinan sanan koulubiologiasta ihmekukan tieteellisenä nimenä Mirabilis jalapa. Mirabelle on pieni keltainen luumulaji, jota viljellään erityisesti Lothringenissa. Mirabellan voi joku muistaa myös norjalaisen Bjørn Rønningenin televisioidusta nuortenkirjasta Kesä Mirabellasaarella (Sommeren på Mirabelløy 1975, suomennos ilm. 1977).

Suomessa nimet ovat tulleet tutuiksi 1980-luvulta alkaen. Ajanjaksolla 1980–99 on nimetty 12 Mirabellaa, 2000-luvulla tähän mennessä 22. Nimen yksittäiset ensiesiintymät ovat ajanjaksolta 1960–79. Käytössä ovat myös Mirabelle (alle 20 kantajaa), Mirabel (alle 20), Mira-Bella (alle 15), Mirabell (alle 10) ja Mirabela (alle 5).

Myös muualla maailmassa Mirabella on harvinaisehko nimi. Ranskassa Mirabelle tuli nimistöön 1970-luvulla. Suosionhuippu oli vuonna 1996, jolloin Mirabellen sai nimekseen 13 tyttöä. Ruotsissa Mirabelle on jonkin verran yleisempi kuin Suomessa: sillä on 87 kantajaa (Mirabella 13).

(REA UOTILA-LINDQVIST 8.8.2012)