Mio
Viime vuosina hurjasti suosiotaan kasvattaneen satunimi Mi(i)on esikuva on Astrid Lindgrenin fantasiaseikkailussa Mio, poikani Mio (1955; ruotsalainen alkuteos Mio, min Mio vuodelta 1954). Kirjassa orvosta Juhani Ville Hämäläisestä tulee jännittävien ja surullistenkin tapahtumien kautta Kaukaisuuden maan prinssi Mio. Suomen ensimmäinen Mio-poika lienee todennäköisesti saanut nimensä kirjan innoittamana vuonna 1956.
Perheuutisiin ja vauvapalstoille on, ehkä Mi(i)on vanavedessä, palaillut myös 1970-luvun suosikki Mi(i)a. Nimet kertovat nimenantajien rakkaudesta ja ylpeydestä pienokaista kohtaan: 'mio' ja 'mia' ovat suoraan käännettyinä italian omistusmuoto "minun". Samantyyppinen pari on niinikään trendikäs Me(e)a/Me(e)o, latinan vastaava omistusmuoto. Maskuliiniset Meo ja Meeo ovat olleet käytössä yksinomaan 2000-luvulla.
Ytimekkään nimipesueen voidaan myös ajatella juontuvan useampitavuisista nimistä. Muunmuassa Ruotsissa Mia on yleinen Marian lyhentymä.
Mio 220/10 (joista 2000-luvulta 171/1); Miio 66/0; Mia 2/7861; Miia 0/9458
Mea 0/483; Meea 0/170; Meo 5/0; Meeo 1/0
(REA LEHTONEN 15.11.2008)
Väestörekisterissämme oli 243 Mio-miestä ja 10 naista 18.5.2009.
Elokuun alussa 2009 Mio-nimisiä oli 251 miestä ja 10 naista.
Joulukuun alussa 2009 nimenkantajia oli 272 miestä ja 10 naista.
Lokakuun lopussa 2010 Väestörekisteri ilmoitti nimenkantajien määräksi alle 312 miestä ja alle 20 naista.