Ero sivun ”Ilse” versioiden välillä

Nimiwikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
 
(2 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 3: Rivi 3:
<i>Ilse</i> on jäänyt kansanmuistiin legendojen prinsessana. Harzin vuoristosta Pohjois-Saksassa saa alkunsa Ilse-joki, joka virtaa Ilsen laakson ja Ilsenburgin kaupungin halki. Harzin vuoriston Ilse-prinsessasta kertoo <i>Prinzessin Ilse</i> (1850), saksalaiskirjailija Marie Petersenin suosittu satu. Legendan innoittamana Ilsen laaksossa toimi jo 1870-luvulla Prinsessa Ilse -niminen hotelli, ja paikka on houkutellut siitä lähtien turisteja. Myös Heinrich Heine muokkasi Ilsen tarua liediinsä <i>Die Ilse</i> (1827).
<i>Ilse</i> on jäänyt kansanmuistiin legendojen prinsessana. Harzin vuoristosta Pohjois-Saksassa saa alkunsa Ilse-joki, joka virtaa Ilsen laakson ja Ilsenburgin kaupungin halki. Harzin vuoriston Ilse-prinsessasta kertoo <i>Prinzessin Ilse</i> (1850), saksalaiskirjailija Marie Petersenin suosittu satu. Legendan innoittamana Ilsen laaksossa toimi jo 1870-luvulla Prinsessa Ilse -niminen hotelli, ja paikka on houkutellut siitä lähtien turisteja. Myös Heinrich Heine muokkasi Ilsen tarua liediinsä <i>Die Ilse</i> (1827).


Nykyaikana nimi muistetaan ennen kaikkea L.M. Montgomeryn Runotyttö-klassikkokirjasarjasta, jossa Ilse Burnley oli päähenkilö Emilian naapuri, paras ystävä ja vihollinen. Ilse oli voimakas persoonallisuus ja erikoisen näköinenkin keltaisine silmineen. Kirjasarjan ensimmäinen osa, <i>Emily of New Moon</i>, ilmestyi Kanadassa vuonna 1923 ja Suomessa nimellä <i>Pieni runotyttö</i> vuonna 1928.
Nykyaikana nimi muistetaan ennen kaikkea L.M. Montgomeryn Runotyttö-klassikkokirjasarjasta, jossa Ilse Burnley on päähenkilö Emilian naapuri, paras ystävä ja vihollinen. Ilse on voimakas persoonallisuus ja erikoisen näköinenkin keltaisine silmineen. Kirjasarjan ensimmäinen osa, <i>Emily of New Moon</i>, ilmestyi Kanadassa vuonna 1923 ja Suomessa nimellä <i>Pieni runotyttö</i> vuonna 1928.


Väestörekisterissä <i>Ilse</i>-nimisiä on alle 995. Näistä ensimmäiset esiintymät ovat ajalta ennen vuotta 1899. Jo ajanjaksolla 1900-19, siis ennen <i>Runotyttö</i>-kirjan ilmestymistä, nimen sai 56 tyttöä. Seuraavilla vuosikymmenillä <i>Ilsen</i> suosio kasvoi voimakkaasti: vuoteen 1960 mennessä sen oli saanut noin 700 tyttöä. Vuoden 2000 jälkeen nimeä on valittu harvakseltaan, 53 tytölle, joista 12 kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana.
Väestörekisterissä <i>Ilse</i>-nimisiä on alle 995. Näistä ensimmäiset esiintymät ovat ajalta ennen vuotta 1899. Jo ajanjaksolla 1900–19, siis ennen <i>Runotyttö</i>-kirjan ilmestymistä, nimen sai 56 tyttöä. Seuraavilla vuosikymmenillä <i>Ilsen</i> suosio kasvoi voimakkaasti: vuoteen 1960 mennessä sen oli saanut noin 700 tyttöä. Vuoden 2000 jälkeen nimeä on valittu harvakseltaan, 53 tytölle, joista 12 kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana.


Ruotsissa nimenkantajia on yhtä paljon kuin Suomessa.
Ruotsissa nimenkantajia on yhtä paljon kuin Suomessa.

Nykyinen versio 8. helmikuuta 2013 kello 10.52

Ilse on ollut yleinen naisennimi saksalaisella kielialueella. Se on Elisabethin hellittelymuoto, mutta esiintyy virallisena nimenä etenkin Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä, Alankomaissa sekä Pohjoismaissa.

Ilse on jäänyt kansanmuistiin legendojen prinsessana. Harzin vuoristosta Pohjois-Saksassa saa alkunsa Ilse-joki, joka virtaa Ilsen laakson ja Ilsenburgin kaupungin halki. Harzin vuoriston Ilse-prinsessasta kertoo Prinzessin Ilse (1850), saksalaiskirjailija Marie Petersenin suosittu satu. Legendan innoittamana Ilsen laaksossa toimi jo 1870-luvulla Prinsessa Ilse -niminen hotelli, ja paikka on houkutellut siitä lähtien turisteja. Myös Heinrich Heine muokkasi Ilsen tarua liediinsä Die Ilse (1827).

Nykyaikana nimi muistetaan ennen kaikkea L.M. Montgomeryn Runotyttö-klassikkokirjasarjasta, jossa Ilse Burnley on päähenkilö Emilian naapuri, paras ystävä ja vihollinen. Ilse on voimakas persoonallisuus ja erikoisen näköinenkin keltaisine silmineen. Kirjasarjan ensimmäinen osa, Emily of New Moon, ilmestyi Kanadassa vuonna 1923 ja Suomessa nimellä Pieni runotyttö vuonna 1928.

Väestörekisterissä Ilse-nimisiä on alle 995. Näistä ensimmäiset esiintymät ovat ajalta ennen vuotta 1899. Jo ajanjaksolla 1900–19, siis ennen Runotyttö-kirjan ilmestymistä, nimen sai 56 tyttöä. Seuraavilla vuosikymmenillä Ilsen suosio kasvoi voimakkaasti: vuoteen 1960 mennessä sen oli saanut noin 700 tyttöä. Vuoden 2000 jälkeen nimeä on valittu harvakseltaan, 53 tytölle, joista 12 kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana.

Ruotsissa nimenkantajia on yhtä paljon kuin Suomessa.


(REA UOTILA-LINDQVIST 28.11.2012)