Miarka

Kohteesta Nimiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Miarka on Suomessa 2-8 naisen nimi. Esiintymät ovat ajanjaksoilta 1960–79 ja 1980–99.

Parhaiten Miarka tunnetaan Jean Renoirin elokuvan Elena ja miehet (Elena et les hommes, 1956) boheemina romanityttönä. Miarkaa esitti elokuvassa Juliette Gréco. Hergén Tintti-albumissa Castafioren korut (alk. Les Bijoux de la Castafiore, 1963) Miarka on samoin romanityttö, tässä selvänä viittauksena Renoirin elokuvaan. Marvelin supersankariuniversumissa Miarka on romanikuningatar ja noita.

Ensimmäisen kerran nimi lienee esiintynyt kirjallisuudessa vuonna 1883, jolta vuodelta tunnetaan ranskalaisen Jean Richepinin (1849–1926) romaani Miarka, la fille à l'ourse. Kerrotaan, että Richepin lainasi päähenkilön etunimen tytärpuoleltaan. Ranskalaiset etunimitilastot kertovat, että Miarka oli siellä hetken aikaa suosiossa vuosien 1875–1900 välillä. Richepinin romaaniin sävellettiin vuonna 1888 julkaistut "Miarkan laulut" ("Chansons de Miarka"). Myöhemmin niiden pohjalle rakentui ooppera Miarka (1905). Vuonna 1921 romaanista tehtiin samanniminen elokuva, jonka pääosaa esitti Desdemona Mazza. Elokuva levisi englanniksi nimillä Miarka, the Child of the Bear; Gypsy Passion; sekä Miarka, the Girl with the She-Bear (suomeksi Miarka, karhun tytär).

Miarka on kirjallisuudessa ja elokuvissa siis varsin stereotyyppinen romaninimi. On epäselvää, onko Miarkaa todellisuudessa käytetty tytönnimenä romanikulttuurissa. Puolassa se tunnetaan paremmin sukunimenä. Karol Miarka (1825–1882) oli sleesialainen johtohahmo, sanomalehtimies ja opettaja. Puolan kielessä 'miarka' merkitsee mittalaitetta ja mittaa.


(REA UOTILA-LINDQVIST 26.7.2012)